Valitusvirsi

Valitusvirsi.

Seuraava kirjoitus ilmaisee vahvasti tunteita. Saattaa sisältää vahvaa kieltä. Ei kerro mitään muodista, trendeistä eikä mistään kepeästä. Tämä on aito valitusvirsi ja harmistuksen julistus.

Mielessäni pyörii kysymys ”Miksi?”.  Olen tuohtunut, harmistunut ja pettynyt. Aamusta asti päivääni on varjostanut tapaaminen pesulan kanssa, joka ei todellakaan vastannut mitään odottamaani. Sain soiton keskiviikkona iltapäivällä siitä, että asiakkaan puku on pesulassa pesetetty pesuohjeiden vastaisesti ja lopputulos ei ollut odotettu. Asiakas ei ollut tyytyväinen pukuunsa ja oli vienyt sen takaisin pesulaan.

Kuulostaako tämä teistä kummalliselta? Minusta on itsestään selvää, että jos toimitaan pesuohjeiden tahi maalaisjärjen vastaisesti, on lopputulos yleensä joko pannukakku tai katastrofi. Tämä oli ensiksi mainittua.  Joskin asian hoitaminen enemmän tuota jälkimmäistä sorttia.

Ensiksi on puku, jonka asiakas ostaa. Siitä tehdään asiakkaalle sopiva. Tehdäänpä puku vielä äidillekin ja siihen kengät. Asiakas on nätti kuin mikä puvussaan ja häät vietetään. Sitten puku viedään asianmukaisesti laadukkaaksi oletettuun pesulaan ja sovitaan hinnasta. Sitten käy ilmi, että pesula ei ole varma, miten puku pestään ja toimii mallikkaasti: ottaa yhteyttä joko asiakkaaseen tai liikkeeseen. Tässä kohtaa otettiin esimerkillisesti yhteyttä liikkeeseen. Mutta mitä ihmettä sitten tapahtui?

Liike, eli tässä tapauksessa me, selvitti valmistajalta miten puku kuuluu pesettää. Valmistajan edustaja kehotti ottamaan puvusta koristenauhan pois, varmuuden vuoksi. Asiaa kysyttiin myös kesälomalla olevalta suunnittelijalta. Hän ei tosin vastannut, koska oli lomalla. Asiasta neuvottiin pesulaa, että koristenauha kannattaisi irrottaa – varmuuden vuoksi ja että asiaa selvitetään, lopullista vastausta odotetaan. Mutta mitä ihmettä sitten tapahtui? Pesula pesi puvun ilman nauhan poistoa ja nauhaan kirjaillut helmet menivät pilalle. Onneksi eivät sentään sulaneet ja sotkeneet puvun kangasta.

Miksi ihmeessä kysyä pesuohjetta, jos ei noudata sitä? Voi mikä tyhmyrin teko. Keskusteltiinko asiakkaan kanssa, onko puvun takaisinsaamisella kiire? Se ainakin kävi ilmi, että nauhan poistamisen suosittelu oli mennyt jakeluun asti, mutta sitä ei jostain syystä haluttu noudattaa. Kysyttiinkö asiakkaalta, mitä asiakas haluaa? Ei kysytty.

Kävin tosiaan aamulla pesulassa. Toteamassa, että pesulan mielestä nauhan poistaminen on liian kallista. Että siksi sitä ei edes kysytty asiakkaalta. En tiedä kenen rahaa ja hermoja säästettiin. Nyt joudutaan kirjomaan koko nauha, työtunteja menee ainakin 4 ja helmiä valtavan paljon. Asiakas on pettynyt ja minä suorastaan kihisen kiukusta. Miksi kukaan ei kysynyt mitä asiakas haluaa?

Ne helmet kun eivät ole mitä tahansa helmiä niin ne pitää varta vasten tilata. Ja mitä sanoo pesula? Että ohjeen noudattaminen oli liian kallista, kysymättä asiakkaalta. Nyt he ovat sitten korvausvelvollisia.

Voi turkasen turkanen. Jos pesulan ovessa lukee kissankokoisin kirjaimin korjausompelupalvelu niin kai sitä nyt tyhmempikin odottaa, että sisällä on tekstiileihin perehtynyt ihminen, joka osaa ommella? Tai ainakin ratkoa? Tai ainakin hoitaa asian eteenpäin.

Voi itku ja hammastenkiristys. Kun katsoin nauhaa totesin, että se on vaan kevyesti kiinni. Se ei olisi ollut kuin vartin homma irrottaa, vartin homma kiinnittää. Ja olisiko sen voinut tehdä meillä? Tottakai olisi. Kysyikö kukaan? No ei kysynyt, kun ei kysynyt asiakkaaltaan.

Miksi pillastua yhden asiakkaan yhdestä puvusta? Koska kyseessä ei ole yksi puku, ei yksi asiakas, eikä yksi kerta. Olen enemmän kuin kymmenen kertaa kirjoittanut mielensä pahoittaneelle asiakkaalle todistuksen kuluttajaviranomaista varten siitä, että liikkeeseen esille tuotu kankaanpala on joskus ollut kaunis puku ja se on epäilemättä joko pesty tai kuivatettu väärin.

Kuluttajaviranomaiselle tulvii valitusta toisen perään pesuloista. On totta, että lain silmissä pesetetty vaate ei ole enää uusi, mutta miksi ihmeessä pilata toisten vaatteita työkseen?

Joskus tuntuu, että sitä tehdään silkasta välinpitämättömyydestä. Hullunkurisin esimerkki lienee ystäväni Marjon kuuluisa merkkiuntuvatakki, joka kutistui pesussa noin kaksi kokoa eikä mahtunut enää päälle. Ensin pesulasta selvitettiin, että kyseessä on varmasti ystäväni elämäntavat ja hän on varmasti lihonut neljässä päivässä ulos takistaan. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljasti, että takkia oli pesty todella kuumassa ja kuivattu vielä kuumemmassa. Myönsivät sentään itsestäänselvyyden, kun valmistaja puuttui asiaan.

Itse olen saanut pesulasta kerran iltapuvun, joka oli yksi iso kangasmytty. Se oli käsin- ja vesipesumerkistä huolimatta pistetty kemialliseen liemeen ja sitten kuivattu kuumassa rummussa. Strassit olivat irronneet ja liimat sulaneet ja tehneet kankaasta tiiviin mytyn. Ihmepesulamme, jota eräs eläköitynyt tuttumme pitää suoritti sille ihmepesuja muutaman päivän ajan ja sain sen takaisin käyttökuntoon. Tosin jouduimme kiinnittämään käsin jokaisen strassin uudestaan. Pesula on sentään omasta mielestään maailman paras. Olen pahoillani, en jaa samaa näkökantaa kanssanne. Kaikki hukattu aika, raha ja vaiva – ihan yhtä tyhjän kanssa.

Muutama vuosi sitten sain kiukkuisen puhelun pesulasta, joka vaati korvaamaan asiakkaalle uuden puvun. Vastapuoli karjui luuriin niin, että hyvä kun sain kysyttyä edes morsiamen nimeä, jotta selvitin mistä puvusta on kyse. Ja kun selvisi mistä puhutaan, ja mikä oli mennyt pieleen, tunsin jo melkoista myötähäpeää. Muistatte varmaan ne morsiuspuvut, joissa oli punaiset pystyraidat ja irtoruusut? Kyse oli juuri tällaisesta puvusta. Puku oli värjäytynyt ja ruusut tuusan nuuskana.  Pyysin pesulan edustajaa lukemaan pesuohjeet puvun kyljestä ja hän luki karjuen ja sittemmin kuiskaten ”Poista värilliset kukat ennen pesua”. Vastapuoli totesi hetkeä myöhemmin, että ehkäpä he voisivat useammin lukea ohjeet. En voinut olla kuin samaa mieltä.

Vahinkoja sattuu. Tottakai. Mutta niistä on lupa myös ottaa opiksi.

On erinäinen määrä pukuja, joissa lukee, ettei saa käyttää kemiallista pesua. Ja pukuja joissa lukee ettei vettä eikä höyryä. Yhden jos toisenkin viimeksi mainitunlaisen olen saanut pöydälleni ihmeteltäväksi. Jos puvussa on pesuohje sitä pitää noudattaa. Se on yleensä siinä ihan hyvästä syystä.

Miksi minä sitten kirjoitan tämän valitusvirren? Siksi, että jos teistä tuntuu, että pesula ei perehdy asiaan aiheeseen kuuluvalla mielenkiinnolla tai asiantuntemuksella niin äänestäkää jaloillanne. Jos pukunne pesuohjeesta on epäselvyyttä niin soittakaa, otetaan selvää.  Jos koristeet pitää poistaa pesetystä varten niin kysykää mitä se maksaa puvun myyneestä liikkeestä.  Kysykää suosituksia pesulasta myös liikkeistä. Useimmilla liikkeillä on kokemusta pesuloista, sekä hyvässä että pahassa.

Ymmärrän, että kaikki lika ei lähde pois ja ymmärrän, että jokaisesta puvusta ei tule pesussa ihan kuin uutta.  Pikeä ei saa sifonkipuvusta pois millään ja reikä ei pesussa muutu ehjäksi kangaspinnaksi. Tämä on kaikki maalaisjärjellä ymmärrettävää. Mutta varoitan, alalla on monta epäpätevää vipeltäjää ja monella ei varmastikaan ole kovin kummoista koulutusta saatikka kiinnostusta asiaan. Mahtaakohan muuten kuka tahansa perustaa pesulan? Ainakin erilaisia nimiä saa ostaa rahalla, nimellistä koulutusta vastaan. Mutta jos omat pesutaidot ovat rajoitetut, ei varmastikaan kannata ottaa useiden satasten tai tonnien pukua tunnolleen. Silloin kannattaa sanoa reilusti, että ei ole varma ja suositella jotain toista. Korvaussummat ovat kuitenkin sen verran suuria, ettei niitä ihan huvikseen kannata kerätä.

Suosittelen seuraavasti: Valitse ketjuvapaa pesula, jossa yrittäjä itse on töissä. Heillä on yleensä kiinnostusta asiaan ja kokemusta. Jos kyseessä on alati henkilökuntaansa vaihtava yritys ja perehdytykseen ei satsata voi pesetyksen lopputulos olla mitä tahansa.

Tällä tarinalla lienee onnellinen loppu, sillä pyydän valmistajaa lähettämään puntillisen helmiä pesulalle, joka sitten ompeluttaa ne asiakkaan pukuun. Mutta harmittaa silti. Tosin tämän kirjoitettuani paljon vähemmän.